perjantai 4. kesäkuuta 2010

Voihan nenä

Kirjaimellisesti tällä kertaa. En tiedä enää itkeäkkö vaiko nauraa tuon rusakon kanssa. Roippa pääsi tänään ensimmäistä kertaa vapaaksi muiden koirien kanssa. Menin naapuriin (eli missä meillä on navetta ja lampola) ja Roippa oli flexissä, ettei revittele noita tassujaan rikki enempää. Pääsi sitten vapaaksi naapurin pihalla kun annoin koirille kunnon palat sonnin selkärankaa ja menin itse raivaussahan kanssa vähän harventamaan ojien reunustoja. Kaikki koirat siinä sitten pyöri lähettyvillä ja nakertelivat luitaan (tai uivat ojassa, kuten Roihu tassunsa kanssa). Pidin kyllä huolen, ettei koirat tulleet lähellekään minua tai sahaa, joten vaaraa ei ollut. Päätin sitten lopettaa homman hetkeksi ja tulla sisälle juomaan. Siinä sitten rapsuttelin Roihua ja huomasin sen nenän. Nenässä on aika tarkalleen keskellä palkeenkieli, joka lerpattaa aika ikävästi ja lisäksi toinenkin reikä löytyy nenusta. Voihan nenä. Tietty putsasin nenun ja laitoin siihen ties mitä mömmöjä, mutta milläs estät tuon nuolemisen sitten? Yritin viritellä jo ties mitä hommeleita siihen, mutta eihän ne tuossa pysy kun kieli yltää koko nenän alueelle. Palkeenkieltä en vielä ottanut irti, vaikka se välillä lerpattaakin siinä, mutta asettuu kyllä paikoilleenkin. Ehtiihän sen nipsaista vielä irti tarpeen mukaan. Tästähän nyt jää korkeintaan kosmeettinen virhe nenuun, joten ei hätää sinällään :) onneksi on näyttelyistä se tarvittava H jo ;) mutten silti välttämättä halua tuohon kauniiseen ruskeaan nenuun vaaleanpunaista läiskää.

Ihan pienet tokoilut

Roihun eilinen vapaapäivä kärsi hieman miun innokkuudestani. Roippa sai iltapalansa tokottelun ohessa. Aloitettiin taas noutotreeneillä. Eli minä heitin kapulan lähelle ja lähetin Roipan noutamaan. Itse sitten taas penkille takakenoon ja koira toi eteen kapulan. Tosi hienosti meni, jos nojasin kunnolla taakse, jos olin yhtään pystymmässä, niin jäi himpan kauemmas (ei pahasti kuitenkaan). Vahvistetaan kuitenkin tuota todella lähelle tuomista nyt, eikä kiirehditä. Sitten mentiin ottamaan kontaktia laudalle. Hyvin meni, mutta tuo kipeä tassu tahtoo aina pudota laudalta pois (Roihu siis tarjoaa maahanmenoa kontaktilla, mikä on ihan jees kunhan etutassut vaan on maassa, eikä laudalla). Olin kuitenkin fiksu ja menin itse lautaan kiinni, jolloin Roihun tassu ei tippunut laudalta vaan pysyi siinä. Hyvä homma, autan siis vähän Roippaa, niin neito pysyy kyllä oikein nätisti laudalla (uskoisin homman korjaantuvan kun päästään normaalileveälle kontaktille treenailemaan). Loppuun vielä yksi ruutu, Roi näki kun vein namin ruutuun. Lähetys n. 15m, hyvin meni ja vapautin jo ennen namia. Siihen tajusin lopettaa reenit tältä erää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti